Mustikoita! Mustikoita! Mustikoita!

En ole koskaan ollut sen enempää mies kuin marjanpoimijakaan, mutta tänä vuonna minusta on kaivautunut esiin pieni mustikkahiiri! Eihän Niitä voi olla poimimatta, kun Niitä on kaikkialla. Parin kilometrin kävelymatka ruokakauppaan saattaa nykyään kestää pari tuntia, kun siinä matkalla pitää poimia muutamakin pullea mustikka... Rastaat saa mun puolestani syödä puutarhan matoiset omenanruuput - meillä syödään mustikkapiirakkaa, mustikkarahkaa, mustikkakuorrutettua vuohenjuustoa ja siemaistaan päälle vähän mustikkamaitoa!

Ai niin, syödään meillä joskus puolukoitakin... mutta vain vispipuurona