Käyn metsässä melkein joka päivä - jos en muuten, niin ainakin aamulla juoksemassa. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että muutaman sadan metrin päässä kotiovelta olen jo metsässä - lähden miltei mihin suuntaan tahansa. Niinpä metsäänmeno ei vaadi mitään erityistoimia, ennakkovalmisteluja, autolla ajoa tai suunnittelua. Senkun vain menen.
Nuoruudessani olin monta kesää ja yhden talvenkin metsätöissä. Totuin liikkumaan metsässä yksin, enkä koskaan tullut edes ajatelleeksi, että metsässä voisi olla jotain pelottavaa tai pelättävää. Siis itse metsässä tai siellä liikkuvissa eläimissä. Metsässähän nimenomaan on turvassa, piilossa pahalta maailmalta. Ehkä siksi en vaeltaessakaan halua kulkea päivätolkulla avotunturissa, kuten moni muu, joka haluaa nähdä mahdollisimman kauas. Kaipaan metsän suojaan, kuuntelemaan kuusten huminaa tai lehtipuiden havinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti